Ruoka & juoma

Harvat varmaan mieltävät Norjaa kulinarismin aarreaitaksi, eikä se takuulla pystykään tarjoamaan turistien huomiosta kilpailevien välimerellisten kilpaveljiensä uskomattoman monipuolista menua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Norjassakin voisi täyttää kupuaan ja herkutella maan perinteisillä ruokalajeilla ja juomilla. Voit nautiskella niin riistalla ja muulla lihalla, kuin Atlantin aalloista ja jokien virroista pyydetyillä kaloilla. Koska kala ja liha näyttelevät ruokalistoilla pääosaa, kasvissyöjät kylläkin kaipaavat itselleen soveltuville vaihtoehdoille jatketta… Maitotuotteita norjalaiset(kin) kuluttavat olan takaa, ja metsäinen maa tarjoaa runsain määrin luonnonvaraisia sieniä ja marjoja lisukkeeksi.

Mustan kullan maassa ravintoloiden hintataso on arvattavasti jopa monen suomalaisen mielestä korkea, poikkeuksiakin toki löytyy. Ruokapaikan valinnassa ja menulta näytteitä poimiessa kannattaakin pitää mielessä oman luottokortin kate. Kannattaa myös muistaa, että ravintolaperinne on Norjassa suhteellisen uusi tulokas, sillä myös norjalaiset ovat tottuneet syömään kotosalla, joten pienimmissä kaupungeissa saattaa olla vain yksi ”ravintola”. Suuremmat kaupungit, kuten Oslo, tarjoavat sitten jo runsaammin valinnanvaraa, ja jopa kansainvälisesti palkittua sellaista.

 

KALA ON VALTTIA…

Koska Norjan pitkää rantaviivaa huuhtelevat Atlantin aallot, on kalastus historiallisesti ollut tärkeä elinkeino, myös öljyn löytämisen jälkeen. Ahdilta narrataankin edelleen monenlaisia kaloja niin ruokapöytään kuin teollisten valmisteiden raaka-aineeksi, ja toisinaan siihen kuuluisaan ja kiisteltyyn ”tieteelliseen tutkimukseen”.

Norjalaisella menulla komeilevat keskeisessä osassa etenkin turska, silli, lohi ja makrilli. Niistä kaksi on suomalaisille jo äärin tuttuja kotoisen ruokapöydän tarjoiltavia, mutta turskaa ja makrilliakin kannattaa maistaa.

Turska on norjalaisten lempikalaa, ja sitä kulutetaan niin tuoreena kuin kuivattuna. Noin 3 kuukauden ilmakuivattu turska tunnetaan nimellä kapakala, jota yllätys-yllätys viedään jopa Kreikkaan ja Espanjaan, ja siitä puolestaan voi valmistaa lipeäkalaa, lutefiskiä, joka oli ennen suomalaisenkin joulupöydän herkkua.

Norjassa tarjoiltavat lohet on useimmiten kasvattamon lapsia, kuten Suomessakin. Jos haluat merilohta, on sinun itse tartuttava ongen vapaan ja kokeiltava onneasi. Sen voit kyllä sitten vapaasti grillata omalla nuotiolla luontoäidin helmassa.

Sillistä puolestaan osataan Norjassakin valmistaa mitä herkullisimpia marinoituja eineksiä: sillin syleilyssä voi olla tomaattikastiketta, tilliä, sipulia, sinappia jne.

Muutamia norjalaiselta menulta löytyviä kalaruokia ja kalaan liittyviä sanoja ovat:

Gravlaks – eli graavilohi, johon Norjassa käytetään suolan lisäksi myös sokeria ja jopa brandyä/konjakkia. Sen lisukkeena tarjoillaan tavallisesti perunoita ja hovmästarsåsia, eli tillillä maustettua sinappista hovimestarinkastiketta.

Fiskeboller – kalapyörykät tarjoillaan normaalisti valkokastikkeen ja perunoiden kera.

Fiskepudding – kalavanukasta, jonka seurassa saapuu usein keitettyjä perunoita, valkokastiketta ja vihanneksia.

Fiskesuppe – kalakeitto, kotoiseen tapaan maidolla höystetty, mutta sisältää myös porkkanoita ja muita vihanneksia.

Hummer – hummeria, joka keitettynä saa seurakseen vaikkapa parsaa ja soijakastiketta.

Lutefisk (med pekon) – lipeäkalaa (pekonilla).

Østers – ostereita, joita voi tavallisesti tilata kappaleittain, puoli tusinaa tai täyden tusinan.

Reker – katkarapuja, voivat tulla sitruunan ja tillin, tai majoneesi kera.

Stekt makrell – leivitettyä ja paistettua makrillia, jonka kumppanina tulee useimmiten perunoita voilla tai smetanalla ja salaattia.

Sursild – maustesilliä, jota käytetään leivänpäällisenä tai se voi myös olla alkupalojen listalla.

Torsk/skrei – turska on usein paistettua ja sen siivellä saat joko perunoita ja voisilmän, tai kenties myös vihanneksia, mätiä tai paistettua pekonia. Jos kalan seurana on mätiä ja maksaa, puhuvat norjalaiset møljesta.

Torsketunge – turskan kieli on monelle suomalaiselle varmaan tuntematon herkku, joka kannetaan pöytään usein paistettuna.

Hval – tarkoittaa valasta. Vaikkei norjalaisten enää tarvitsekaan korvata muita lihoja valaalla, kuten vielä sata vuotta sitten, on tämä meren valtias valitettavasti edelleen suhteellisen tavallinen menun listaus. Jopa hvalkebabia on saatavilla, hvalbiffistä eli valaspihvistä puhumattakaan.

 

… MUTTA KYLLÄ LIHAKIN KELPAA

Eivät norjalaisetkaan sentään vain kaloilla elä, vaan heille kelpaa lihakin. Erityisesti Norjassa rakastetaan lammasta ja metsien hämystä pyydettyä riistaa: hirveä, poroa, peuraa, ja lintuja. Norjalla ja Irlannilla on sikäli paljon yhteistä, että molemmissa maissa vilisee lampaita, Norjan maaseutu näet soveltuu paremmin nelijalkaisten määkivien karvapalleroiden kasvatukseen kuin viljakasvien tai perunoiden viljelyyn. Pohjoisessa sitten ”lampaat” kylläkin saavat päähänsä sarvet ja muuttuvat suuremmiksi, ja porot ovat saamelaisten elämässä ja ruokalistalla avainasemassa. Ja toki muuallakin Norjassa ymmärretään maukkaan poronlihan päälle.

Riistan osalta kerrottakoon, että Norjassa hirviä saa metsästää missä vain, ja niitä myös vilisee luonnossa enemmän kuin Suomessa, joten nekin ovat päätyneet ihmisten menun jatkeeksi.

Norjassa lihaa myös kuivataan, ja etenkin lammas ja porsas ovat siinä suosittuja. Kuivatusta lihakimpaleesta sitten vuollaan vaikkapa leivän päälle tai perunoiden ja makkaroiden kaveriksi ohuita viipaleita, aivan kuten Italiassa ja Espanjassakin. Myös Norjan jouluruokiin lukeutuva pinnekjøtt on kuivatusta lampaasta höyryttämällä loihdittua.

Alla muutamia norjalaisen menun liharuokia:

Grevet elg – vapaasti käännettynä graavihirveä, joka valmistetaan graavilohen tapaan, mutta mausteena on myös katajanmarjoja ja pohjoismaista viinaa akvaviittiä, akevittiä.

Fenalår – kuivattua ja maustettua lampaankoipea.

Fårikål – lammaskaali on maan kansallisruokia, ja pitkän haudutuksen jälkeen liha onkin suussa sulavaa.

Lapskøus – liha- tai makkaramuhennosta, jossa on lihan lisänä perunaa ja vihanneksia.

Kjøttkaker – lihapullia, joissa maistuu muskotti ja inkivääri. Niiden kanssa saat useimmiten herneitä, kastiketta ja keitettyjä perunoita.

Pølse i lompe – jauhoista ja perunasta valmistetun ohuen leipäsen sisällä tarjoiltava makkara. Nimen löytää helposti ainakin nakkikioskin listalta.

Reinsdyrkarbonader – poronlihapullia, joiden seurana saapuu esimerkiksi vihanneksia, perunoita ja kastiketta.

Smalahove – lampaanpäätä, joka on suolattu, tai kenties savustettu, ja kuivattu. Tavallisesti lautasella tuodaan koko komeus, perunoiden ja lanttujen kera.

Stekte pølser – paistettuja makkaroita perunoilla, vihanneksilla ja kastikkeella.

Svinestek – paistettua porsasta, jonka lisukkeina saattaa olla esim. hapankaalia ja perunoita.

 

JA SITTEN SUU MAKEAKSI

Norjassa tapaat leivonnaisten osalta myös kotimaassa herkuteltavia piirakoita, marjaherkkuja ja kakkuja, samoin kuin viinereitä. Niiden lisäksi kannattaa maistaa seuraavia lähinnä norjalaisia erikoisuuksia:

Fyrstekakke – mantelikakku, alkuaan belgialaisella reseptillä valmistettu.

Krumkake – ohut rullalle kääritty vohveli, jonka täytteenä on kermavaahtoa tai alla kuvattua multekremiä.

Makroner – makaroon-leivokset ja -keksit ovat suosittuja esimerkiksi kookoksesta tai kaurahiutaleista tehtyinä.

Multekrem – lakkojen, kermavaahdon ja sokerin sielukas sekoite.

Pikekyss – uunissa kuivatut marengit eli ”tyttösen suukot”

Rømmegrøt (tai gomme) – kermapuuro, joka muistuttaa hieman suomalaista riisipuuroa, mutta siinä käytetään riisin asemasta vehnäjauhoja ja maidon lisänä kermaa.

 

JOS KURKKUA KUIVAA…

Norjassa hörpitään kahvia yhtä reippaasti kuin Suomessa, samoin maitoa, joten niitä ainakin löytyy aivan kaikkialta. Oluttakin norjalaiset kulauttavat kurkustaan alas esi-isiensä malliin. Mitä vahvempiin alkoholijuomiin sitten tulee, niitä saa Norjassakin ostettua vain valtion pyörittämistä, kirjaimellisesti viinan monopolia hallitsevista, Vinmonopolet -liikkeistä. Norjalla ei ole kovinkaan ole montaa ikiomaa juomaluomusta.

Viikinkien jälkipolven kansallisjuomaksi sanotaan kuitenkin Akvavitiä (norjalaisittain akevitt), jossa maistuvat anis, kumina, tilli, korianteri ja muut mausteet. ”Elämän vettä” on Pohjoismaissa hauduteltu jo 1400-luvulta, joko viljasta tai perunasta. Norjan omia merkkejä ovat Lysholm ja Gilde, ja niiden tuotteita kypsytellään tammitynnyreissä jopa 12 vuoden ajan. Arvostetuimmat laadut ovat ns. Linje Akevittejä, jotka ovat sananmukaisesti matkanneet tynnyreissä keikkuen merilinjaa pitkin Australiaan ja takaisin. Niiden ainutlaatuinen aromi ja kypsyys ovat peräisin tuon päiväntasaajan, eli Linjen, ylittämisestä kahteen kertaan ennen pullotusta.

Karsk puolestaan on kahvin ja viinan sekoitus, josta etenkin Trøndelagin asukkaat nauttivat. Sen juuret ulottuvat jonnekin 1800-luvun alkuvuosille. Tavallisesti kahvin sekaan lorautetaan votkaa tai pontikkaa, ja juojan maun mukaan sokeria. Rakkaalla lapsella on muuten monta nimeä ja riippuen siitä missä päin Norjaa harhailet voit törmätä karskiin myös nimillä kaffedoktor (kahvitohtori), knikt ja rotar.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *