SAAMELAISIA, VIIKINKEJÄ, KALMARIN UNIONI, VALAITA JA ÖLJYÄ

Me suomalaiset tunnemme Norjan parhaiten sen viikingeistä, kiivasta keskustelua ylläpitävästä valaanpyynnistä ja kateudesta vihreäksi saattavista öljyvaroista. Norjan historiankirjoista löytyy kuitenkin paljon muutakin merkittävää ja mielenkiintoista, josta seuraavassa kerromme eräitä tärkeimmistä. Onhan Norja käynyt kauppaa Rooman valtakunnan kanssa, ollut osa Tanskan kanssa muodostettua unionia ja sittemmin Ruotsi-Norjaa, joutunut natsien tallaamaksi toisen maailmansodan aikana, ja pumppasi sitten itsensä öljyntuottajien eliittiin tarjoten asukkailleen maailman korkeimman elintason.

NORJAN VARHAISIMMAT VUODET

Koko Skandinavian niemimaan tapaan Norjaan alkoi saapua asukkaita heti viimeisimmän jääkauden päätyttyä, ja ensimmäiset Finnmarkista ja Rogalandista löydetyt kivityökalut ovat peräisin noin vuodelta 9 000 eaa. Silloin maahan saapuneet saamelaisten esi-isät olivat metsästäjiä ja kalastajia. Pohjoismaiden mahtavimpia kalliokaiverruksia voi ihailla juuri Finnmarkin Altassa, jossa yli 6000 kaiverrusta kertoo kuvallista historiaa paikallisesta eläimistöstä ja kulttuurista ajalta 4 200 – 500 eaa.

Myöhemmin Norjaan saapui jo maanviljelyyn ja karjankasvatukseen tottuneita asukkaita maan eteläpuolelta. Suomen tapaan saamelaiset vetäytyivät, tai peräännytettiin, hiljalleen pohjoiseen. Pronssi otettiin käyttöön, etenkin Rooman valtakunnan kanssa käydyn kaupan tuloksena, ja suuria hautamuistomerkkejä kohosi meren rantamille.

NORJA YHDISTYY KUNINGASKUNNAKSI VIIKINKIAIKANA

Norja oli 800 jaa alkaneelle viikinkiajalle saakka päällikkökuntien hallinnassa. Niiden maatalot olivat usein jopa 27 metriä pitkiä ja niiden suojissa asui useampi sukupolvi samoin kuin perheen karja. Päällikkökunnan asiat ja riitojen sopimiset hoidettiin tingin kokouksissa, jotka pidettiin varakkaimmissa maataloissa. Ajan mittaan kuhunkin tingiin rakennettiin jonkinlainen horg tai hov, eli palvontapaikka.

Useat historioitsijat pitävät viikinkikauden virallisena ”avauksena” vuonna 793 jaa tapahtunutta Englannin Lindisfarnen luostarin ryöstämistä. Siitä lähtien hurjamaineisia pohjanpoikia pelättiin seuraavien kolmen vuosisadan ajan, ja syystäkin. Norjan ensimmäisenä kuninkaana ja varsinaisen Norjan valtion perustajana pidetään tavallisesti Harald Kaunotukkaa, joka kunnostautui valloitusretkillä jo 10-vuotiaana ja otti kuninkuuden vuonna 872. Itse asiassa useat viikinkien ulkomaille suuntautuneet ryöstö- ja kaupparetket sekä asutukset ovat seurausta Haraldin kovakätisestä hallinnasta, joka pelotti muita päälliköitä maasta, suuntana heillä oli mm. Skotlanti, Irlanti, Välimeri ja Islanti. Liekö häntä kiittäminen myös Amerikan löytämisestä?

Viikingit tunnemme heidän pelottomuutensa lisäksi myös mitä kiehtovimmista nimistä. Niin Harald Kaunotukan kuin hänen poikiensa Eerik Verikirveen ja Haakon Hyvän nimet kertovat omaa kieltään herrojen ulkonäöstä, luonteesta ja tavoista. Lisätkäämme listalle vielä tutut Harald Ankara, Knuut Suuri ja Erik Punainen, jonka poika Leif Erikinpoika muuten lienee ollut Amerikan Vinlandin löytävien johdossa. Heidän aikalaistensa sankaritarinoita ovat saagat.

Viikinkiaikaa värittää sen valloittava muinaisuskonto ja mytologia. Olemme kaikki kuulleet sodan jumalasta Odinista ja ukkosen jumalasta Thorista sekä taisteluissa kaatuneiden ”salista” eli Valhallasta. Kristinusko alkoi kuitenkin valloittaa viikinkienkin elämää ja pikku hiljaa kuninkaat ja muu ylimystö kääntyivät kristityiksi, rahvaan seuratessa esimerkkiä. Vanhat uskomukset ja pakanalliset tavat julistettiin Norjassakin pannaan, mutta iloksemme ne jatkoivat eloansa perimätiedon muodossa.

Viikinkiaika päättyi virallisesti vuoden 1066 Stamfordin sillan taisteluun. Silloin Englantia hallinnut Harald Godwininpoika päihitti Norjan kuninkaan Harald Ankaran. Kumpikin Harald lopulta hävisi, sillä kuvaan ilmestyi mustana hevosena valtaa havitteleva normanni Vilhelm Valloittaja, joka nappasi Englannin kruunun itselleen.

NORJAN SOLMIMAT LIITOT JA MAAN ITSENÄISTYMINEN

Norja on kuulunut vuosisatoja erilaisiin valtioliittoihin, tai unioneihin. Niistä ensimmäinen oli etenkin Hansaliittoa ja sen vaikutusta vastaan perustettu Kalmarin unioni vuosina 1397 – 1523. Kyseiseen unioniin lukeutuivat Norjan lisäksi myös Ruotsi ja Tanska sekä niille kuuluvia muita maa-alueita ja suuri osa Suomea. Norjalla oli toki oma kuningas, Eerik XIII Pommerilainen, mutta todellista valtaa piti käsissään Ruotsin Margareetta I. Muuten norjalaiset kyllä saivat suhteellisen rauhassa hoidella omia asioitaan. Liitto hajosi osin Ruotsin erotessa siitä 1500-luvulla.

Norja ja Tanska jatkoivat yhteiseloaan vielä Kalmarin unionin hajoamisen jälkeen, aina vuoteen 1814 saakka. Tänä aikana Norjalla oli edelleen oma kuningas, omat lakinsa ja tapansa. Maan elintaso oli kuitenkin huonolla tolalla ja nälänhätä jokapäiväinen vitsaus. Vuonna 1814 Kielin rauhassa Tanska ja Ruotsi sopivat riitansa ja Tanska lahjoitti Ruotsille Norjan (korvaukseksi siitä, että Napoleon oli saanut Venäjän valtaamaan Suomen), saaden itselleen Ruotsin Pommerin. Tanska oli alkuaan taistellut Napoleonin puolella mutta sitoutui nyt liittoutumaan pientä mutta pippurista miestä vastaan. Norja koetti harata Ruotsiin liittoutumista vastaan asein, mutta joutui lopulta alistumaan Tukholman komentoon.

Ruotsin kanssa pakolla solmittu ns. personaaliunioni eli Ruotsi-Norja tarkoitti yhteistä kuningasta ja ulkopolitiikkaa, omista sisäisistä asioistaan Norja sai päättää itsenäisesti. Ylpeät norjalaiset eivät luonnollisesti olleet moiseen järjestelyyn tyytyväisiä (kuten emme me suomalaiset Venäjän kanssa eloon) ja 1905 järjestetyssä kansanäänestyksessä norjalaiset päättivät yli 99 % enemmistöllä vaatia itsenäisyyttä. Ruotsi ei nostanut vastalausetta vaan antoi Norjan valita oman tiensä ja kutsua itselleen uuden kuninkaan Tanskasta.

TOINEN MAAILMANSOTA NATSIEN IKEEN ALLA

Vaikka Norja halusi toisen maailmansodan aikana pysyä puolueettomana, joutui se sodan aikana koville. Natsi-Saksa nimittäin päätti Hitlerin johdolla varmistaa oman sotateollisuutensa tärkeiden raaka-aineiden, etenkin rautamalmin, saanti Pohjois-Ruotsin alueelta juuri Norjan kautta. Niinpä Taistelu Norjasta pääsi alulle keväällä 1940 ja koska Norja oli heikosti aseistautunut, ei viikinkien jälkeläisistä ollut natsien armeijalle vastusta. Vaikka liittoutuneet saapuivat apuun – ja Norjasta heillä oli tarkoitus edetä aina Suomeen saakka -, he joutuivat kuitenkin vielä samana vuonna vetäytymään, jottei kallisarvoisia sotajoukkoja sidottaisi Norjan alueelle muiden puolustettavien alueiden kustannuksella. Tällöin myös Norjan hallitus ja kuningas pakenivat Lontooseen, ja Norja jäi oman onnensa varaan.

Norjalaiset harjoittivat kiivasta vastarintaa mutta valitettavasti se ei riittänyt natsien karkotukseen, ja Saksa asetti oman hallituksensa maan johtoon. Norja joutui elämään saksalaisten ikeen alla aina kevääseen 1945, jolloin apua saapui Brittein saarilta. Siitä kiitokseksi Norja edelleen lähettää vuosittain lahjana Lontoon Trafalgarin aukioille pystytettävän suuren joulukuusen.

NOUSU ÖLJYVALTIOKSI JA MAAILMAN PARHAASEEN ELINTASOON

Norjan tie öljyvaltioiden eliittiin alkoi 1970-luvulla, jolloin se alkoi hyödyntää Pojanmereltä löytämiään luonnonvaroja. Sanomattakin selvää, että jokainen historian sittemmin kokema öljykriisi ja sellaisen aiheuttama raakaöljyn hinnannousu on ollut norjalaisille mannaa. Rahaa siis rapisi valtion kassaan huimaa vauhtia valtion omistaman Statoilin pumppaamana, ja Norja ymmärsi laittaa rahan hyvään käyttöön eli omien kansalaistensa elintason kohottamiseen. Samalla maa päätyi edistämään maailmanlaajuisesti rauhaa ja sen turvaamista eri puolilla maapalloa.

Vaikka EU mielellään ottaisi Norjan piiriinsä, on maa jo kahdesti kieltäytynyt moisesta ”kunniasta”. Syynkin jo arvaat, joutuisihan Norja EU:hun liittymisen myötä maksumiehen asemaan, sillä muut kyseisen unionin maat voivat vain unelmoida sen rikkaudesta. Norjan NATO-jäsenyys vuodesta 1949 myös takaa maalle sen kaipaaman turvallisuudentunteen ja maantieteellisen sijainti ei juurikaan mahdollista muita vihollisia kuin mahdollisesti Venäjän.

Norja on kansainvälisen mittarin mukaan maailman paras maa asua, vaikka siellä onkin talvella pimeää ja kylmää. Ainoa varjo moisen maineen ylle lipui vuonna 2011, jolloin norjalainen Anders Breivik toteutti kaksi terroristi-iskua; toisen Oslon keskustassa ja toisen Utøan saarella, jossa hän kylmäverisesti tappoi lähes 70 nuorta. Mutta norjalaiset aikovat jatkaa rauhan ja rikkauden linjalla!